Kyllä, suihkupaikka löytyi! Ihan rahvaanomaisesti paikallisesta uimahallista, jossa vastaanottovirkailija ystävällisesti päästi meidät sisään maksutta, kun jälleen empimättä avasin suuren suuni ja kerroin tarinamme. Paikka oli perussiisti, ja juuri ennen sulkemisaikaa varsin rauhallinen. Ainoa suihkuttelutoveri oli 3 cm pitkä heinäsirkka, joka uteliaana tuijotti viereisen termostaatin päältä toimitustani. Olin erittäin tyytyväinen eteemme avautuneesta mahdollisuudesta kokonaisvaltaiselle peseytymiselle, vaikka alunperin ajatuksissani häämöttänyt mielikuva luonnonhelmassa tapahtuvasta saunottelusta ei toteutunutkaan.
Sitä kuulema pitikin odottaa vielä pari vuotta…
Sisämaassa sijaitseva, alle 800 asukkaan vuoristokylä on kokenut viimeisen kahdeksan vuoden aikana muutoksia, jotka eivät välttämättä ole miellyttäneet kaikkia sen asukkaita. Kukkulalla sijaitseva keskusta on modernisoitu kulttuuritapahtumien aitioksi esiintymislavoineen ja kivetyksineen, autenttiset käsityöläispajat ovat saaneet muuttotuomion, ja tilalle on tullut mm. vesimuseo ja kulttuurikeskus. Jotakin autenttisesta olemuksesta kuitenkin on jäljellä: Rosan kahvila ja Casa do Povo, joihin kylän väki kokoontuu kuulumisten vaihtoon ja yhteiseen ajanviettoon. Mekin pääsimme nauttimaan portugalilaisista perinteistä osallistumalla Casa do Povon tunnelmalliseen fado -musiikki-iltaan. Vaikka autenttisuuden, historian, luonnonrauhan ja -varojen vaalijat suhtautuvatkin varauksella muutoksiin, niin näin 12 päivää kylään ja sen väkeen tutustuneena sanoisin, että Querença on hiomaton timantti, joka vasta on heräämässä uuteen kulta-aikaansa. Sen eteen työskentelee mm. hiljan toiselle kaudelleen valittu kylän presidentti, Maria Margarida Renda Correia, joka kuuleman mukaan on varsinainen kulttuuri- ja hyvinvointikehityksen dynamo, sekä joukko kansainvälisiä aluekehittäjiä yhteistyössä paikallisten yrittäjien ja kyläläisten kanssa.
Yksi kiistanalaisimmista muutoksista suoraan kylän infraan on eittämättä Ombria Resort – Etelä-Portugalin yksi mittavimmista aluekehityshankkeista, jossa ekologisuus, aito integroituminen alueen kulttuuriin sekä yhdessäkehittämisen suvaitseva ilmapiiri lupailevat jotakin ainutlaatuista odotettavaksi kahden vuoden sisään. Omassa kuplassani ja siihen liittyvässä uutispimennossa elämisen sekä nopean surffauksen tuloksena, satuin kontaktoimaan saunomisen himoissani juuri heihin! Vastauksena sain tekstiviestin, jossa suomalainen hankkeen johtaja, Ville Tallbacka, valittelee saunojen valmistumisaikataulua ja näinollen ei tarjoa apua akuuttiin suihkun tarpeeseen, mutta kutsuu meidät lounaalle kylän kirkon vieressä olevaan ravintolaan.
Tapaamme siis Villen. Suurisydämisen johtajan, joka luotsaa projektiaan inhimillisin ottein. Toisin sanoen; on elänyt sitä päivittäin jo kymmenen vuoden ajan. Lounashetki on miellyttävän rento, ja Villen visioita on mukava kuunnella. Samalla meidät ikäänkuin heitetään paikalliseen yhteisöön sisään, ja uusia nimiä muodostuu muistettavaksi ravintolan pitäjästä antiikkikauppiaan kautta kylän presidenttiin.
Querençan kylän vuotuisesti suurimpiin tapahtumiin kuuluu Festa das Chouriças. Ei sen enempää eikä sen vähempää kuin makkarafestivaali. Juhla juontaa juurensa aikoinaan sikojen teurastamiseen liittyvistä tilallisten talkoista, joihin kyläläisiä pyydettiin avuksi pitelemään eläintä aloillaan. Suorituksen päätteeksi sisälmyksistä valmistettiin herkullista makkaraa ja järjestettiin talkoolaisille syömingit ja juomingit kiitokseksi. Nykypäivän festivaalista uupuu teurastusosuus, mutta edelleen syödään ja juodaan yhdessä. Kylään kokoontuu tuhansia ihmisiä lähialueilta viettämään savun tuoksuista päivää iloisesta tunnelmasta nauttien.
Meidät on kutsuttu “Ombria-perheen” mukaan juhlistamaan festivaalia. Syömme pitkän pöydän äärellä, jonne työntekijät saapuvat puolisoineen ja lapsineen. Myös isovanhemmat ovat mukana. Päivä on leppoisa, puhelias ja herkkuja täynnä. Jälleen on kohdattu lisää uusia ystäviä.
Isolle pahalle business -maailmalle epätyypilliseen ja yllättävään tapaan, Ombria pyrkii Villen mukaan vaalimaan myös rakennustyömaansa jalkoihin jäävää kulttuurihistoriaa. Ville kertoo paikallisesta, vaihtoehtoisesta taiteellisesta yhdistyksestä nimeltään Satori 666, jonka vanha toimitila on työmaalla sijaitseva, tämänhetkisten suunnitelmien mukaan ravintolaksi kunnostettava kiinteistö. Yhdistys pyöritti kiinteistössä toimiessaan baaria, jossa järjestettiin mm. musiikkikonsertteja. Villen tavoitteena on jättää taiteilijoiden jälki jollain lailla elämään myös kiinteistön uusiin puitteisiin. Restaurointityö on aloitettu paikallisten nuorten arkkitehtien kanssa, joista osalla on omakohtaisia kokemuksia Satorin ajoilta.
Jenni Lahtonen
