Kolme kuukautta! Kokonaiset kolme uskomatonta kuukautta Raunioresidenssin työstöä takana! Tämä tarkoittaa myös käytännössä sitä, että olen viettänyt 1/4 vuotta pois Suomesta ja läheisteni luota.
Ja koska kolmeen kuukauteen mahtuu paljon tekemistä ja ajatuksia, olen huomannut tässä kirjoitustaukoa pitäessäni, kuinka tärkeää on saada suollettua tätä kaikkea tekstiksi ja kuviksi. Raunioresidenssi kun on helposti paikka, jossa oma päänsisäinen maailma pääsee valloilleen ja itsensätoteuttaminen lähtee käsistä. Tämä tarkoittaa pitemmällä aikavälillä totutuista kuvioista irtaantumista ja sitä kautta kokonaisvaltaista muutosprosessia, jota on hyvä aika ajoin vähän jäsennellä.
Teimme maaliskuun lopulla pienen lomareissun Marokkoon henkilökohtaista vuosikymmentä vaihtamaan. Kun vihdoin viiden päivän kummallisen seikkailun jälkeen istuin paljain varpain kukkamekossani Saharan dyynin harjalla, berberirumpu kainalossa, lämmin huivi harteillani katsellen auringonlaskua, tunsin olevani lähellä kaipaamaani olotilaa. Tyhjyys. Tekemättömyys. Ajatustauko. Täytyy nimittäin myöntää, että sivuttain jäätävän tuulen kanssa viuhuva sade oli vienyt inspiraationkin hetkeksi mennessään, ja sen jäljiltä meneillään oli ns. plaani vaihe, eli aivomyrsky. Tyhjyys, se saapui vaivihkaa kokonaan vasta matkalta palattuamme.
Sateet ja myrskyt Portugalissa ovat jatkuneet jo seitsemättä viikkoa, väliin mahtuu vain pari hieman poutaisempaa päivää. Paikalliset kertovat, että tämä on jotain ennenkuulumatonta. Toisen viikon kohdalla vastaavanlainen tilanne oli ollut viimeksi kolme vuotta sitten. Nyt en enää tiedä, löytyykö tällaista seitsemän viikon jaksoa ollenkaan historiasta. Viljelykset mätänevät laaksoihin, korallit irtoilevat olinsijoiltaan ja tienpenkat vyöryvät alas rinteiltä, sisäilman kosteus pitää lakanat ja vaatteet märkinä, ja ulkoa sisään kulkeutuvan kuran määrä on kohta mitattavissa kiloina. Toisaalta, sadeveden keräysastiat täyttyvät hetkessä ja näinollen huuhteluvettä ei tarvitse hakea kaivolta saakka, korkeamman vuoriston janoinen luonto silminnähden kiittää, ja nurmikkokin on vihdoin alkanut itää! Siis ne muutamat siemenet, jotka muurahaiset suuressa armossaan meille maahan jättivät.
Myös Raunioresidenssi on kärsinyt odottamattomia sateiden aiheuttamia vaurioita; ulkoseinän suurehkosta lohkeamasta sisään uittuneen veden seurauksena sisäseinistä on alkanut tippua maali ja rappaukset, ja ikkunanpuitteet vuotaa kuin seula. Aina kun on ollut mahdollista, olemme hioneet, korjanneet, kitanneet ja maalanneet ikkunoita, rapsuttaneet rappauksia, pesseet, tuulettaneet ja kuivattaneet. Jos jotakin hyvää, on ainakin paikallistettu akuuteimmat ongelmakohdat. Nyt vain odotellaan kuivaa kautta, jotta päästään niihin käsiksi.
Menneiden viikkojen aikana pihapiirimme puut ovat saaneet oksistoihinsa lehdet ja sisätilatkin alkavat olemaan pientä viimeistelyä vaille valmiit. Toimme matkalta mukanamme valaisimia ja kodin tekstiilejä, joita on ollut mukava “näpräillä kasaan”. Tyynynpäälliset on täytetty, valaisimiin on vaihdettu sähköistykset ja takapaneelit, ja dyykkausreissulta löytyneet kaapiston riekaleet ovat löytäneet taitavan fiksaajan käsissä oivallisen uuden paikan ja käyttötarkoituksen olohuoneen syvennyksen verhoiluna. Myös pihavalaistusta on suunniteltu, protoiltu ja testailtu tyhjistä maalipurkeista väsätyistä varjostimista.
Matkanjälkeisen pikku touhurupeaman päätteeksi teimme myös erään erittäin merkittävän, ja jo pitemmän aikaa tarvelistalla roikkuneen hankinnan. Nimittäin oman auton. Ja heti ensiajelulla löysin vihdoin kauan etsimäni puuhelmi- ja bambuverhot – ja vielä alehintaan, koska ostimme todennäköisesti koko Faron viimeiset kappaleet. Poistuneet muodista, kuulin. Kyllä nyt kelpaa heittää Rellulla road trippiä ja dyykkauskeikkaa vähän pidemmällekin!
Integroituminen portugalilaiseen kulttuuriin ja rytmiin on siis hyvässä vauhdissa. Toinen puoli Suomessa, toinen täällä. Se on uskomaton tunne, ja jotakin sellaista, mitä en ollut odottanut projektin aikana kohtaavani. Ja kun kissa oli ollut 1,5 vkoa kateissa (tuli kotiin lopulta) ja loppuperhekin sillä hetkellä Suomessa, tuli iso ikävä. Ikävä, irtipäästäminen ja sen jälkeen se tyhjyys… Puhdas tila, jonne voi rauhassa alkaa istuttamaan uutta. Vaikkapa nyt aluksi mustaviinimarja- ja karviaispensaita, porkkanoita, tomaatteja, paprikaa ja yrttejä <3
Jenni Lahtonen
