Vastaperustetun osuuskuntamme enemmistö, yhdeksän neljästätätoista, lähti ryhmämatkalle Fiskarsiin tammikuun lopussa. Matka taittui Jennin varaamalla minilinja-autolla, joka oli todella upea. Tosin penkkien kuviointi oli taas aika lennokasta, mutta me pysyttiin aivan asiallisina. Ainakin menomatkan. Jotkut jopa keskusteli budjetista!
Perillä tapasimme Fiskarsin taiteilijaosuuskunnan tämänhetkisen toimitusjohtajan Martina Lindbergin. Tai Martina on ollut toiminnan- ja toimitusjohtajana viimeiset 14 vuotta, mutta kuulemma viimeiset neljä kuukautta ovat käsillä! Siellä käydään suuria rakenteellisia ja taloudellisia muutoksia. Oli mielenkiintoista kuulla, mikä meininki siellä Fiskarsissa on. Se ei ole samalla tavalla yhteisöllinen osuuskunta kuin mitä meidän visiossamme siintää, koska siellä ei ole yhtä rakennusta, joka keräisi kaikki porukat yhteen. Meillä taas just on.
Fiskarsissa oli kyllä aivan mahdoton lumituisku koko päivän. Haahuilimme paikasta toiseen, ja iso osa pajoista oli ennakkotiedoista poiketen suljettuna. Muutuimme ihan käveleviksi lumiukoiksi, mutta oli mellä silti hauskaa! Käytiin paikallisessa kauppapuodissa nimeltä Pottu ja Sipuli, joka oli hurmaava pikku luomupuoti. Söimme valtavia laskiaispullia viehättävässä kahvilassa, ja illastimme maineikkaassa Fiskars Wärdhusetissa.
Kaikkein parasta oli kuitenkin illalla Lukaalissa ollut Jätkäjätkien keikka! Yhtyeessä on yhdeksän soitto- ja lauluniekkaa. Kaikki tuntuivat laulavan, saivat mahtavia stemmojakin aikaan, ja bändiläiset myös vaihtelivat kiitettävästi soittimiaan, joita olikin melkoinen arsenaali. Bändi veti kaksi settiä, joiden välissä oli vanha kunnon väliaika. Nerokasta! Itse en tietenkään tarvitse minkäänlaista huilimista monenkaan tunnin ahkeran tanssimisen jälkeen, mutta ne muut. Tunnelma oli toisen setin alussa jo heti aivan korkealla, eli minkäänlaista herpaantumista ei yhtyeen ja yleisön välille tauon aikana syntynyt. Energiavarastot oli vaan ladattuna valmiina villiin menoon! Ihan upeaa oli ensinnäkin Jätkäjätkien ryhmähenki lavalla ja se meininki, minkä he yleisössä saivat aikaan. Pari muusikkoa tunsin jo ennakkoon. Puppa J:n muistan jo ysäriluvulta Laulurastas-yhtyeestä, ja Ernon olemme pikkupoikieni kanssa bonganneet Paukkumaissista. Asasta olin kuullut puhuttavan, mutta nyt oli eka kerta, kun kuulin häntä. Taisi bändissä soittaa myös yksi oman kylän poika, Rasmus-niminen.
Yksi keikka oli vielä tiedossa paluumatkalla, kun Idolsistakin tuttu Jerkka Virtanen soitti meille kitaraa ja lauloi Lahtosen Jennin kanssa. Heillä on oikeastikin duo ja keikkoja tyyliin joka kuukausi! No yhteislaulun puolellehan se välillä meni, sori vaan omasta puolestani! Jerkka on todella lahjakas tulkitsija ja taitava kitaristi. Hän kertoi olevansa self-made-man! Ratian Jannen kanssa me kyllä varattiin jo kitaratunnit Jerkalta. Ihan mieletöntä olla tässä porukassa, jossa on niin monelta alalta taitavaa porukkaa.
