Kun saavut seuraavan kerran Tehdassaareen, kannattaa katsoa ylös! Tehdas 108 on nimittäin saanut seinälleen uuden graffitin. Tai oikeastaan se on seinämaalaus, koska maalauksen tekijät Wille Klén ja Teemu Mäenpää eivät pidä sitä varsinaisesti graffitina. Maalauksen työtavat ovat graffitinomaisia ja Klénille ja Mäenpäälle graffitien maalaaminen on kyllä tuttua. He ovat ennenkin tehneet yhteisprojekteja, kuten suurikokoisen maalauksen Jyri Jaakkolan muistoksi.
Tehdas 108:n seinämaalauksen jälki ja abstrakti kuvamaailma vaikuttaa rennolta ja spontaanisti toteutetulta. Maalaus on ilmava, jopa keveä ja hyödyntää vanhan rakennuksen rosoista seinäpintaa oivaltavasti. Aina ei voi olla ihan varma, mikä on maalattua ja mikä rakennukseen alun perin kuuluvaa. Klén ja Mäenpää kertovat, että maalaus syntyi ilman ennakkosuunnitelmia ja sai inspiraation tehdasrakennuksen arkkitehtuurista ja lohkeilleesta maalipinnasta. ”Suunnittelemattomuus tulee graffitin puolelta” kertoo Klén.
Katsojalle välittyvä rentous ja keveys on kuitenkin illuusio. Maalauksen teko oli raskas, intensiivinen ja haastava prosessi. Tehdas 108:n maalaus on suurikokoisin Klénin ja Mäenpään yhteistyönä syntynyt seinämaalaus. Maalaus ylettyy 8-9:n metrin korkeuteen ja voi vain kuvitella, että telineitä on saanut kiivetä edestakaisin ja kiikkua vaarallisesti katonrajassa kulkevan palkin päällä. Maalaus syntyi kolmen vuorokauden aikana ja töitä tehtiin lähes kellon ympäri. Yhden yön Klén ja Mäenpää viettivät Tehtaalla. He elivät Tehtaalla urbaania leirielämää, nukkuivat sisätiloissa makuupussissa ja suuntasivat aamulla kalaan. Saaliiksi tuli hauki.
Vanhan tehdashallin arkkitehtuuriin oli Klénin ja Mäenpään mukaan helppo tarttua. Heistä tuntui luontevalta ottaa rakennuksen luonne osaksi maalausta – vaikka sitä ei heiltä oltu erikseen pyydetty. Taiteilijat saivat suunnitella ja toteuttaa maalauksen vapaasti. Tehtaan punaisten kaiteiden rakenteet jatkuvat ja välillä katoavat näkymättömiin seinämaalauksessa. Välillä abstraktit väripinnat tuntuvat muodostavan aukon Tehtaan seinään, silmä alkaa hahmottaa kaupungin siluettia, puita ja maisemaa, mutta ei sittenkään. Tulkinta pysyy avoimena. Maalauksessa särmikkäitä, teräväreunaisia ja mustalla maalattuja elementtejä yhdistyy kirkkaisiin väreihin. Yhdessä kohdassa värit äityvät suorastaan hempeiksi ja eteerisiksi. Tällainen hempeily kitschin rajamailla ei ole Klénin ja Mäenpään maalauksille tyypillistä, mutta se tuntui heistä tässä yhteydessä sopivalta ottaen huomioon Tehdas 108:n tuleva käyttötarkoitus taiteen ja hyvinvoinnin keskuksena.
Katsojan silmään maalaus näyttää yhtenäiseltä ja kahden taiteilijan yhteistyö saumattomalta. Klén ja Mäenpää tunnistavat molemmat maalauksesta oman kädenjälkensä. Heillä ei ole selkeää työnjakoa, tai sääntöjä maalauksen etenemiselle, joten joskus tulee väistämättä yhteentörmäys. Maalausprosessin aikana heidän tuli paljon keskusteltua ja tuijotettua keskeneräistä työtä yhdessä – ja keskusteluista siirtyi aina ideoita maalaukseen, kuin huomaamatta.
Wille Klén ja Teemu Mäenpää näkisivät ja myös tekisivät mielellään graffitia enemmän ympäristössämme. Muun muassa työmaa-aidat ja talojen päädyt ovat luontevia kohteita maalauksille. Esimerkiksi Brightonissa lähes kaikkien talojen päädyt on maalattu, kertoo Mäenpää. Suomessa näiden asioiden kanssa ollaan vasta alussa. Mutta jatkoa odotetaan innolla!
Wille Klén on maalannut ja opiskellut reilut 20 vuotta graffitia, hän myös tekee veistoksia silloin tällöin. Koulutukseltaan Klén on merimes. Teemu Mäenpää on ammatiltaan kuvataiteilija ja hän on valmistunut Kuvataideakatemiasta vuonna 2007. Wille Klénin ja Teemu Mäenpään yhteistyönä syntyneeseen seinämaalaukseen voi tutustua myös kasvisravintola Soi Soissa Tampereen Aleksanterinkadulla. Lisäksi he ovat pitäneet yhteisnäyttelyn Galleria Huoltamolla, Tampereella, jossa oli esillä installaatio.
