Lämpöaalto jatkaa kulkuaan ja vaahtopää toisensa jälkeen tuntuu muuttavan suomalaisen luonteenkin tulisemmaksi tahi helpommin kuumenevaksi. Myönnän, että kansalaisemme kohtuullisen usein valittavat säästä ja kenties siksi odotammekin aina parempia kelejä. Olisiko kuitenkin aika nauttia, ehkä juuri tässä ja nyt?
Nokian Barcelona tai Berliini, ihan miten vaan, mutta minä menen Tehdassaareen ensi viikonloppuna. TKL:n sinisillä Teiskon kupeesta, Tampereen rautatieasemalle ja Porin junaan. Nokian asemalta vajaan vartin jalkapatikka, ellen jää ihailemaan lehmuksia ja arkkitehtuuria matkan varrella. Perjantaina 8.8. täytyypi olla ajoissa, sillä ulkoilmaelokuvanäytös Kekkonen tulee! starttaa TEHDAS 108:n pihamaalla 22.15 ja sitä ennen voisi nauttia lasillisen tai kaksi anniskelualueella.
Lauantaina 9.8 suunnittelen siirtyväni kahteen mennessä Tapsan Tahdeille Pirkkalaistorille. Pirkanmaan Festivaalien lähiartisti Laura Moisio musisoi takuuvarman sielukkaasti folkista popmusiikkiin. Lauran jälkeen aion hengailla Tahdeilla tutustuen Nokian ruokakulttuuriin ja uusiin ihmisiin. Kennonnokan kesäteatterissakin menisi mielenkiiintoinen Onni jonka annoin pois-näytelmä. Esityksessä kuullaan suomalaisen säveltäjän ja muusikon Toivo Kärjen tuotantoa, jota Nokian Teatterin näyttelijät osaavasti tulkitsevat. Minun osaltani ilta jatkuu kuitenkin Tehdassaaressa, Hukka ja Maman, YONAn, ja The Boogie Soul Bandin nuottiasteikoilla. Luvassa on koskettavia tulkintoja ja rytmikästä soul-meininkiä, eksklusiivisessa musiikkitapahtumassa kotikaupunkilaisille ja kaikille Pirkanmaalaisille. Turistitkin ovat tervetulleita.
Olen liiankin perso tälle elämälle ja saan itseni useasti liiallisista kokemuksista ähkyyn. Mikäli olisi mahdollisuus liikkua teleportin kautta, vierailisin ihan vaan pikaisesti Helsingissä. Pääkaupunkimme Suvilahdessa nimittäin jyllää samaan aikaan myös musiikillista kaupunkikulttuuria tarjoava FlowFestivaali. Vaikka en tällä erää pääsekään nauttimaan Mirelle Wagnerin vangitsevuudesta saati Marissa Nadlerin äänestä, olen täydellisen tyytyväinen TEHDAS 108:n tarjoamaan ”Köyhän Miehen FlowFesteihin”.
Tai entä jos onkin aika luopua ahneudesta, ylitsepursuavan tarjonnan annista ja vetää henkeä välillä, saavuttaakseen sen flown, ihan ilman festivaaleja? Jaa että minkä? Jonkun syntyperältään unkarilaisen psykologin mukaan flow on tila, jossa ihmisen tietoisuuteen saapuva informaatio on tasapainossa minän tavoitteiden kanssa. Sellainen flow-kokemus vaatii kuulemma ihan häiriöttömän ympäristön. Mene ja tiedä tuostakin sitten.
Palataanpa vielä Tehdassaareen ja siihen tiilitaloon. Olen kohdannut Tehdassaaren tunnelman ja miljöön useasti, milloin missäkin roolissa. Vierailijana, kahvinkeittäjänä, piirakan myyjänä ja talkoolaisena, joka hurahtaa kierrätysmateriaaleista askartelemaan tuntikausiksi. TEHDAS 108:ssa on voimavaroja ihmishahmoissa ja tilassa, joka toimii yhteisöllisenä energiakeskuksena. Jopa minun on vaikea kaikkien ääripään kokemuksienikin kautta toisinaan ymmärtää, mistä on kyse. Se kuitenkin tarttuu ja tartuttaa, sytyttää nuotion liekinheittimellä, vain levitäkseen. Se ei ole kuin kulovalkea, joka tuhoaa kaiken alleen, vaan se pyyhkäisee ylitse. Se herättää tarpeen luoda ja toimia, jos sille uskaltaa antaa itsensä altistua.
PeeÄs Hulluuden ja nerouden raja on aina ollut häilyvä. Tehdassaaressa en ole varsinaisesti hulluiksi luokiteltuja homo sapiensseja kohdannut. TEHDAS 108:ssa voi olla valveilla ja unessa samanaikaisesti. Voi myös seota positiivisesti tai olla sekoamatta. Fiktiota on se, että Tehtaassa olisi epämiellyttävää olla. Faktaa on se, että Stonehengen halkaisija on 108 jalkaa.
Vilja-Tuulia Tanhuanpää
Elämälle perso Teiskolainen Tuscakakun tekijä, taksitar, ravintola-alan toimija, friiläncer kirjoittaja ja toisinaan suunsa avaamisesta kärsivä äiti, joka ei kaihda paskan hajuakaan
