Yhteisöllisyyden lisääminen omassa elämässä ja yhteiskunnassa tuntuu minusta tällä hetkellä huipputärkeältä. Miksi? Listaan tässä yhdeksän syytä.
1. Yhteisöllisyys on ihmisen perustarve. Muinaisissa yhteiskunnissa yhteisöstä eristäminen tunnettiin jopa rankaisukeinona. Kun vahvistamme yhteisöllisyyttä, täytämme meissä kaikissa olevaa, ehkä unohtunutta perustarvetta.
2. Yhteisö kannattelee jäseniään ja luo turvallisuuden tunnetta.
3. Yhteisössä jokaisella on mahdollisuus tuntea, että hänestä on toisille iloa. Voi kokea itsensä hyödylliseksi ja toisaalta hoivatuksi.
4. Yhdessä toimiminen nostaa myös kielteisiä tunteita pintaan. Siksi yhteisö on ihmiselle loistava kasvumaasto. Yhteisön jäsenenä voi mm. oppia tunnistamaan, milloin saa yhteisöstä voimavaroja samassa suhteessa kuin antaa omaa energiaansa. Oppii pitämään puoliaan, luottamaan, ottamaan toiset huomioon.
5. Parhaat ideat syntyvät ja kehittyvät eri alojen ammattilaisten vuorovaikutuksessa. Yksin työskentelevän päässä väsyneet ajatushöytyvät vain ajelehtivat vasemman ja oikean aivopuoliskon väliä.
6. Yksin työskentelyssä ihanaa on vapaus – mutta loppujen lopuksi on aika rasittavaa, että aina kun haluaa nähdä ihmisen, täytyy erikseen järjestää tapaaminen.
7. Yhteiskunnassa on tällä hetkellä suuri tarve uudenlaisten yhteisöjen muodostamiseen. Keksimällä yhteisöllisiä tekemisen ja olemisen tapoja voidaan toivottavasti parantaa työhyvinvointia ja jopa ehkäistä syrjäytymistä. Mallit kehittyvät ja hioutuvat parhaiten käytännössä, ruohonjuuritasolla, Tehdassaaressa…
8. Kun saamme yhteisöllisyyden toimimaan Tehdassaaressa, voimme välittää yhteisöllisyyden henkeä ja sen tuomaa hyvää oloa paikkakuntalaisille ja kauempaakin matkaaville.
9. Loppujen lopuksi me kaikki olemme yhtä. Meidät yhdistävä voima on rakkaus. Yhteisöllisyyden kehittämisessä on kysymys siitä, että pikku hiljaa alamme taas muistaa tämän.
