Herään joka aamu intoa piukassa pihahommiin. Jään päivä päivältä pahemmin koukkuun tuohon kropan ihanasti uuvuttavaan, kaikki aistit herättelevään touhuamiseen, josta palkintona on aina jotain näkyvää. Ja jotain, mitä jäädä seuraamaan ja odottamaan. Auringon laskiessa vaihdan kumisaappaat karvatohveleihin, parkan pörröiseen aamutakkiin, kietoudun villavilttiin ja jään istumaan kuistin ylipehmustettuun tuoliin. Seuraan katseellani aikaansaatua muutosta ja suunnittelen seuraavia rupeamia. Silti annan joka hetki inspiraation kertoa, mitä seuraavaksi tehdä. Ei ole olemassa ylöskirjoitettua To Do -listaa, on vain vapaasti virtaava Askareiden Flow.
Hirmu vähällä tavaralla tulee ihminen toimeen, mutta tietyt vehkeet ja vempaimet helpottavat kummasti mm. rakentamisessa ja puutarhahommissa. Olen näiden viikkojen aikana saattanut itseni kiitettävästi rakoille, raapaleille ja rasitusvammoille kaivamalla sormilla maata, repimällä piikkiköynnöstä juurineen käsivoimin ja katkomalla polttopuita polviani vasten. Ja hauis on kasvanut sitä tahtia, että moni kehonrakentaja olisi kateellinen!
Väline- ja työkalutarpeisto on myös kasvanut pikkuhiljaa sitä mukaa, mitä maasta on löytynyt tai mitä todelliselle tarvelistalle ja sitä kautta ostoskoriin saakka on päätynyt. Ties kuinka kauan punertavan multakerroksen alla lojuneet kuokka ja piikkiharava saivat paksuista oksista uudet varret ja hyvin pelittävät jälleen. Tuskin ehkä kuitenkaan ovat rautakaudelta peräisin, vaikka Portugalin maaperä onkin historialtaan ikivanhaa ja maanviljely pisimpään säilyneitä elinkeinoja.
Aloitimme Raunioresidenssillä hommat erittäin alkeellisissa olosuhteissa – mm. ilman juoksevaa vettä ja sähköä. Voi kuinka romanttista olikaan se aika, kun tiskaushommatkin hoidettiin kynttilän valossa! Pari viikkoa sitten saimme taloon sähköt. Ja sen jälkeen onkin tunnelma ollut hiukan toinen. Äkkiä tietokoneessa on riittänyt virta tehdä sähköisesti hoidettavia asioita, ja kännykästäkin on saanut kiinni, kun on voinut ladata suoraan pistorasiasta autolaturin sijaan. Nettikin on pelittänyt kiitettävästi, kun wifi hotspotti on voinut olla kaiken aikaa piuhan päässä, ja musiikkiakin on tullut kuunneltua, kun kaiutin on saatu pelittämään. Iltaisin on ollut helppo lukea iltasatua, kun on voinut napsauttaa valon päälle, ja sisätiloissa tehtäviä hommiakin on voinut jatkaa pimeän tullen…
En oikein tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Toisaalta sähkö helpottaa elämää, mutta toisaalta muuttaa päivän rytmiä lähemmäksi sitä, mistä juuri lähdin pois. On mukavaa, että saa nauttia loppuun saakka tuunatusta kahvikupillisesta kahvipapujen jauhaimen ansiosta, sosekeittokin valmistuu kätevämmin sauvasekoittimen ja lettutaikina sähkövatkaimen avulla, mutta iltaisin sähkövalo häiritsee aisteja. Ja 24 h tavoitettavissa oleminen vaikuttaa negatiivisesti mieleen, joka jo kerkesi hiukan heräämään toisenlaiseen olotilaan.
Sähkö on nyt väliaikaisesti tässä alun työstövaiheessa ihan perus sähkösopimuksella, jotta voimme käyttää huoletta mm. sirkkeliä ja muita sähkötyökaluja. Sen ansiosta onkin valmistunut jo laverin alku sekä seinän muotoihin soviteltu vaatekaappi yläkertaan. Keittiöön on saatu kaksi kuivaushyllyä, ja parvellekin pääsee jo tikkaita pitkin. Lopputavoitteena on asentaa taloon pieni aurinkopaneelisysteemi, josta virtaa riittää vain välttämättömään tarpeeseen. Näin saamme säilytettyä atmosfäärin, joka tähän paikkaan eittämättä kuuluu.
…niin visiot avautuvat eri lailla myös laajemman suunnitelman suhteen. Taloa ympäröi osittain vielä pusikoiden peitossaoleva raunioalue, jonka mahdollisuudet ovat monet. Mitä residenssiin olisi mukava saada lisärakentamisella? Sauna, aitta, ulkokeittiö, viinikellari… Hmm. Näitä on kiva fiilistellä, mutta tosiasia on, että huoltohommia on itse talossa vielä vähäksi aikaa. Ulkoseinien halkeamien paikkailua ja maalailua, ikkunapokien ja ovien huoltotoimenpiteitä sekä terassin laatoituksen / kivetyksen korjailua.
Pääasia, että kaikki on ihanaa! Tekeminen ja elo. Ja kevääseen voimakkaasti heräävä luonto sopeuttaa meitä upealla tavalla tähän yhteisen taivaankannen alla sijaitsevaan, erilaiseen maailman kolkkaan, joka monella tapaa on vielä vieras. Onko terassin valaisimen päällä oleva pesä pienen linnun vai mehiläisen, ja kuka varasti yön aikana maahan istutetut nurmikon siemenet…?!?
Jenni Lahtonen
